Ruokamuistoja

Moi. Nyt ollaan todella kaukana mukavuusalueeltani, kun pitäisi kertoa jotain itsestään. Ajattelin kuitenkin, että ehkä olisi reilua antaa teidän tutustua minuun paremmin. Luovutattehan te, hyvät asiakkaani, minulle avaimia omiin koteihinne, päästätte tutkimaan keittiönne kaappeja ja uskotte minun käsiini perheidenne merkityksellisten tapahtumien ruokamuistojen luomisen. Siinä, jos jossain vaaditaan hyvää luottamusta puolin ja toisin.

Omaan perheeseeni kuuluu aviomies, 9-vuotias tytär ja 6-vuotias poika. Arkemme rakentuu tavanomaisesti töiden, harrastusten ja kaiken muun hässäkän ympärille. Lapsuuteni olen elänyt maalaistalossa Tampereella kolmelapsisen perheen kuopuksena. Ja sieltähän ne kaikki ruokamuistotkin tulevat.

Kotona, maalla, ruokaa tehtiin paljon ja kaikki oli tietysti alusta asti itse tehtyä. Leivinuuni lämmitettiin joka lauantai, pakkanen täyttyi hirvenlihasta aina syksyisin metsästyskauden päätyttyä ja perunannosto oli joka syksyinen perinne ja kohokohta. Talkoiden päätteeksi syötiin aina lihasoppaa. Mummun kanssa katiskoitiin kalaa ja niitä sitten savustettiin ja syötiin saunan jälkeen. Marjastus ja sienestys kuuluivat myös mummun kanssa tehtäviin puuhiin.

Lapsuudenkodissani järjestettiin paljon juhlia ja tarjoiluihin panostettiin ja niitä suunniteltiin kovasti. Toisaalta myös vanhempani, ja lapsetkin, kyläilivät paljon ja aina olin kyselemässä äidiltä "Mitä siellä tarjoiltiin?". Ja samaa taidan kyllä kysyä edelleenkin.

Lapsena suosikkiohjelmiani olivat Makupalat-ohjelma ja Harri Syrjäsen Soppamies. Itsenäinen ruoanlaittoni alkoi joskus ala-asteella. Erityisen hyvin muistan kummitädiltäni syntymäpäivälahjaksi saamani Mutkatta maukasta -keittokirjan. Siitä sitten suunnittelin ja valmistin menun parhaalle ystävälleni syntymäpäivänäni. Menulla oli muistaakseni kanawokkia ja suklaamoussea. Munakoiso oli molempien mielestä kamalaa, valmistustavalla saattoi kylläkin olla osuutta asiaan. Nykyään munakoiso on lempiraaka-aineitani!

Ehkä kaikesta tästä on muodostunut kiinnostukseni ruokaa ja ruoanlaittoa kohtaan. Se oli taka-alalla jonkun aikaa, mutta onneksi olen uskaltanut heittäytyä työnikin puolesta siihen, mikä tuottaa kaikkein eniten innostusta ja iloa. En keksi mitään parempaa tapaa työllistää itsensä kuin tämä, mitä nyt teen. Muiden ilahduttaminen ruoan kautta ja oman osaamisen tarjoaminen apua tarvitseville on parasta!

Terveisin,

Anna